R-pentueen pentuaika
| Sektio | Työnimi | 0 vrk | 1 vrk | 2 vrk | 3 vrk | 4 vrk | 5 vrk | 6 vrk | 7 vrk | 8 vrk | 9 vrk | 10 vrk | 11 vrk | 12 vrk | 13 vrk | 14 vrk |
| 12.07 12-13:00 | ♀ "Neiti" | 327g | 340g | 380g | 430g | ? | ? | ? | 650g | 675g | 715g | 755g | 800g | 855g | 880g | 930g |
| 12.07 12-13:00 | ♂ "Pinkki" | 390g | 405g | 430g | 485g | ? | ? | ? | 660g | 720g | 750g | 780g | 850g | 875g | 920g | 960g |
| 12.07 12-13:00 | ♂ "Ruoste" | 385g | 390g | 420g | 475g | ? | ? | ? | 640g | 690g | 740g | 770g | 815g | 880g | 900g | 970g |
| 12.07 12-13:00 | ♂ "Pyörylä" | 350g | 365g | 410g | 450g | ? | ? | ? | 655g | 700g | 740g | 770g | 790g | 840g | 910g | 960g |
| 12.07 12-13:00 | ♂ "Fauna" | 315g | 300g | 350g | 385g | ? | ? | ? | 580g | 645g | 670g | 720g | 760g | 800g | 820g | 870g |
| 12.07 12-13:00 | ♂ "Lila" | 300g | 314g | 345g | 370g | ? | ? | ? | 570g | 580g | 625g | 650g | 690g | 770g | 790g | 840g |
| Virallinen & työnimi | 3 vk | 4 vk | 5 vk | 6 vk | 7 vk | Aikuispaino | Pentutestaus | Eläinlääkärin tarkastus huomioitavaa | Luovutettu: päivämäärä & ikä |
| ♀ Riivanhenki "Neiti" | 1223g | 1,7kg | 2,4kg | ? | 3,7kg | 16kg | Testattu 22.8.2013 | Ei huomautettavaa | Jäi kotiin |
| ♂ Ruutitynnyri "Pinkki" | 1220g | 1,8kg | 2,6kg | ? | 4,3kg | 21kg | Testattu 22.8.2013 | Kivekset: molemmat laskeutuneet | 2. 01.09.2013, 7vk 2vrk |
| ♂ Ruosterikko "Ruoste" | 1180g | 1,7kg | 2,5kg | ? | 3,8kg | 19,5kg | Testattu 22.8.2013 | Kivekset: Kivekset: Toinen kives laskeutunut, toinen tunnettavissa | 1. 01.09.2013, 7vk 2vrk |
| ♂ Raudanluja "Pyörylä" | 1270g | 1,9kg | 2,8kg | ? | 4,5kg | 21kg | Testattu 22.8.2013 | Kivekset: molemmat laskeutuneet | 4. 07.09.2013, 8vk 1vrk |
| ♂ Ristiriita "Fauna" | 1160g | 1,8kg | 2,5kg | ? | 4kg | 22kg | Testattu 22.8.2013 | Kivekset: Toinen kives laskeutunut, toinen tunnettavissa | 5. 29.09.2013, 11vk 2vrk |
| ♂ Rajatapaus "Lila" | 1130g | 1,7kg | 2,4kg | ? | 3,6kg | 16,5kg | Testattu 22.8.2013 | Kivekset: molemmat laskeutuneet | 3. 01.09.2013, 7vk 2vrk |
R-pentueen pentuaika sanoin
Astutus & tiineys
Ruuti oli astutushetkellä muutamaa kuukautta vajaa 6-vuotias joten tiesin tämän juoksun olevan viimeinen mahdollisuus, jos pentuja halusi. Ruutihan oli astutettu onnistuneesti edellisestä juoksusta mutta jäi harmillisesti tyhjäksi (no worries, käytin kyseisen uroksen pojanpoikaa myöhemmin...)
Kevättalvella otin yhteyttä kiinnostavan uroksen kasvattajaan. Uroksella oli hiljattain syntynyt kasvattajalleen pentue (ei paimensukuinen) joten lapsellisesti ajattelin sen olevan astumaan kykenevä. Sähköpostiviestejä vaihdeltiin ja kasvattaja vielä erikseen kehui uroksen astuneen nartun luomuna.
Juoksu alkoi toukokuun alkupuolella ja soitin asiasta heti uroksen omistajalle. Sanoin ilmoittavani heti kun tiedän tarkemmin koska olisin tulossa (etäuisyyttä 360km sivu). Helatorstai osui sopivasti sille viikkoa ja oli tarkoitus otattaa ensimmäinen proge perjantaina mutta vapaapäivän takia varasin ensimmäisen ajan keskiviikolle juoksupäivälle 9 ja hyvin oli nousussa. Seuraava perjantaina, muistaakseni tulos oli 6 nmol/l. Lauantaina ajelin kaverille otattamaan verinäytteen ja ajoin nilkka suorana Kuopioon Movettiin tutkituttamaan näytteen - tulos oli jo 18,88 nmol/l eli sai jatkaa matkaansa uroksen luo.
Uros oli tuolloin 10-vuotias. Ajoin pihaan ja soitin ovikelloa, perheen tytär avasi oven. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun 30kg painava möhkäle vyöryi eteiseen. Samantein tiesin ettei tästä tule mitään ja ei tullut. Ruuti astui urosta ulkona vesisateessa ja piti todeta että se siitä. Puoltavuotta myöhemmin kuulin toiselta kasvattajalta että ei tämä uros sitä aiempaakaan narttua ollut pystynyt astumaan, minkä kyllä ymmärrän kuntoluokituksen huomioiden...
Oli tarkoitus mennä Joensuussa asuvan paimensukuiskasvattajan kesäasunnolle yöksi Ruutin kanssa. Majoituskuvioita kun oltiin sovittu, hän ehdotti Joensuussa asuvaa Kukkipuun Barjua varaurokseksi, jos ekan kanssa ei natsaa. Tunsin Barjun isän ja pidin siitä kovasti. Barjun siskoon rakastuin Kolin katselmuksessa 2010. Naiivina totesin että eiköhän se ensisijainen suunnitelma onnistu joten en ottanut Barjun omistajaan yhteyttä, Barjua suositellut kasvattaja kuitenkin antoi omistajan numeron, just in case.
Launtai-iltana, S-marketin parkkipaikalla autossa istuen mietin, mitäs nyt. Kysyin yhdeltä "kaikkitietävältä" tutulta, mitä mieltä se oli tämän uroksen käyttämisestä ja hän totesi, että käyttäisi itsekkin kyseistä urosta jos olisi narttu sille. Soitin omistajalle ja sovittiin että menen näyttämään nartun heille ja tekevät päätöksen sitten.
Ajomatkani aikana Barjun omistaja oli koiranetistä katsonut Ruutin suvun ja kun Jaana näki Ruutin autossa ja miten iloisesti se tuli vierasta tervehtimään, oli homma selvä. Muutaman minuutin pariskunta juos takapihalla ja sitten 20min nalkki, uusinta seuraavana iltapäivänä. Remu oli kyllä tuon käynnin perusteella ihan super tyyppi - astu nartun sen ihmeempiä vouhkaamatta ja kun narttu vietiin pois, se halus pelata isännän kanssa palloa! Ja sitä virtaa muuten oli!
Kesäkuun alkupuolella ajeltiin Kankaanpäähän Ventelälle tiineysultraan, samalla kertaa kuvattiin Milan (Kylkimyyryn Striida) luusto. Olin niin super pettynyt syksyllä kun Ventelä totesi Ruutin tyhjäksi joten kauhunsekaisin tuntein odotin että Mila oltiin saatu kuvattua ja on Ruutin vuoro. Ja olihan sielä! Itku pääsi kun Kari alkoi sikiöitä laskemaan - 1, 2, 3, 4, 5... Ehkä kuudeskin. Näillä tiedoilla jäätiin mammalomalle odottamaan heinäkuun puoltaväliä. Tiineysaika meni super hyvin, Ruuti oli kokoajan hyvinvoiva joskin selkeä toispuoloisuus mahan koossa hiukan jännitti.
Synnytys
10.7 olin ekaa päivää kotona ja koska Ruuti näytti rauhallisen tyytyväiseltä, lähdin sosiaalistamaan 2kk ikäistä Pöpöä kaupungille. Illalla kävin vielä kaupassa pidemmän kaavan mukaan ettei tartte hetkeen mennä, kaveri oli luvannut seuraavana iltana tulla mun kaveriksi. Lämmöt oli 10.-11.7 välisenä yönä 2:00 aikoihin 36,1 astetta että ainakin sain reilusta lämmön laskusta kiinni. Yö meni petaillessa ja seuraava päivä, myöhemmin ajateltuna Ruuti olisi kannattanut jo torstaina viedä lekuriin tsekattavaksi...
11.7 illalla joskus 11 aikaan Ruuti kiljaisi voimakkaasti jolloin ajattelin että tuli ensimmäinen supistus. Mutta ei, koira nukkui, vuoroin petasi, vuoroin läähätti. Käytiin tunnin välein kävelemässä mutta ei mitään iloa, sama meno jatkui aamuun saakka. 12.7 kahdeksan aikoihin meni pentuvedet, pieniä verensekaisia tippoja lattialla. Eläinlääkäristä soitettiin yhdeksän aikoihin, mikä meillä on tilanne ja sanoin et katotaan 11 saakka ja jos mitään ei tapahdu, me tullaan sinne ja mitään ei tapahtunut.
Koira, pyykkikori ja Katja autoon ja menoksi. Perjantai aamupäivä ei ollut mikään hiljainen lääkärissä ja me oltiin ylimääräisinä joten tovi jos toinenkin saatiin odotella vuoroamme. Ruuti raukka oli aivan loppu ja makasi lattialla ihan raatona. Lääkäri kokeili ja totesi synnytyskanavan olevan hyvin auenneena ja kanavassa tuntuisi pentu joka on hartioista kiinni. Antoi oksitosiiniä ja muutama supistus tuli mutta liian vaimeita eikä pentu tullut synnytyskanavaan saakka vaan vetäytyi aina takaisin. Leikkauspäätös tehtiin ja minä lähdin väsyneenä ja ahdistuneena pois lääkäriltä. Lupasivat soittaa jos tulee ongelmia ja jos ei soittoa kuulu niin kahden aikoihin saa mennä takaisin.
Vähän ennen yhtä puhelin soi. Tärisevin käsin vastaan siihen ja kysyn ensimmäisenä, "Onko Ruuti elossa?"
"Ruutia kursitaan just kasaan, leikkaus meni hyvin ja kaikki pennut on hengissä, viisi pirteää urosta (tässä vaiheessa mietin mielessäni et "EEEEEEI, mulle ei syntynytkään sitä narttua) ja yksi todella äänekäs prinsessa"
Tunnemyrsky oli järkyttävä! Ruuti oli elossa, unta oli ehkä 2 h yöltä, kaikki pennut on elossa mutta miten tästä eteenpäin? Pennut todella oli kovaäänisiä, ulos saakka kuulu hirmuliskojen huuto! Ja sielä ne oli, pyykkikorissa, kaikki mun kuusi, uutta pientä rakasta ja lattialla lämpöpatjalla maailman urhein ja sisukkain Ruuti. Ruuti kun alko heräillä, laitettiin pennut hoitajan kanssa nisille opettelemaan tissittelyä. Ruuti ei missään vaiheessa suhtautunut pentuihinsa vihaisesti vaan herätessä katto et "Jaa, tommosia?" ja jatko unia. Hetki hengailtiin lääkärissä ja joskus neljä aikoihin oltiin takaisin kotona.
Katja joutu lähtemään kotiinsa joten jäin yksin kiljuvan katraani kanssa. Katja opasti mua pentujen kanssa alkuun, Ruutihan ei jaksanut saati halunnut pissattaa pentuja ollenkaan joten minä toimin keinoemona niille ekan illan ennenkuin Ruuti alko hoitaan hommaa itse. Pennut huusi käytännössä kokoajan, välillä nukahtivat ja taas kiljuminen alkoi. Muistan kun laitoin facebookkiin kysymyksen omalle seinälle, mitä ihmettä teen noiden huutosuolien kanssa ja sain vastauksia "Sä vaan oot liian herkkä" kunnes yks kaveri laitto yksäriä että tulee tänne tsekkaan tilanteen ja ylläri, kun kaveri astu ovesta sisään niin pennut hiljeni. Mutta sain maidon laskeutumiseen kultaakin kalliimmat vinkit joita ollaan useamman kerran hyödynnetty. Puhelintuki Kati Laaksonen oli isossa roolissa mun selviämisessä, muistan kun Kati sanoi itkevälle Minnalle että "Jos sinne ny kukaan tuu sun kaveriksi niin mä lähden töiden jälkeen suoraan sinne". Kati oli siis kahteen saakka yöllä töissä sen päälle se olis vielä ajanut tänne mun kans. Tuhannet kiitokset kaikille kasvattajille ja ystäville avusta ja neuvoista, en unohda teitä koskaan! Jatkossa tietää, että keisaroidut pennut vaan huutaa sen ensimmäisen 12h ja se on ihan normaalia.
Pentujen viikot kasvattajan luona
Painojen nousun kanssa oli aluksi hiukan hankalaa. Pennut oli malliltaan pitkiä ja hoikkia, nehän juoksi jo ennenkuin silmät oli auenneet. Työnimet näille tuli tylsästi kynsilakkojen mukaan millä mä ne merkkasin paitsi Ruoste oli punaisten merkkiensä takia Ruoste ja Pyörylällä oli niskassaan semmonen karvapyörre. Riivan virallinen nimi oli valmiina jo useamman vuoden, Ristiriita oli syntymäpäivänä keksitty, sillä kun oli kaksi vaihdetta - hipihiljaa tai täysiä huutaen. Pienin poika Lila pienuutensa kanssa oli 299-300g välimaastossa joten oli Rajatapaus. Raudanluja tuli työnimestö "metallipyörylä", Ruoste muuttui Ruosterikoksi ja Pinkki tynnyrimäisen ulkomuotonsa kanssa muuttui äitinsä kaimaksi, Ruutitynnyriksi.
Vaikea sanoa, millainen tämä pentue oli koska nää oli ensimmäiset, maailman hienoimmat ja ihmeellisimmät. Jokainen päivä oli uusi seikkailu ja uutta oppia tuli roppa kaupalla. Olin alusta alkaen ihastunut eniten Ristiriitaan, narttu ei "puhutellut" mua juurikaan. Fauna löysi sitten oman kotinsa kuitenkin ja hetkeäkään en ole Riivan kotiin jättämistä katunut - se on ehdottomasti mun Elämäni koira. Mutta sen mä muistan että elokuussa PLS pentuelistalla oli yli 10 vapaata urospentua joista 5 oli mun kasvatteja. Se, oli aika lohdutonta. Ja sen muistan, miten väsynyt olin - muistan itkeneeni hysteerisesti vessassa sitä kun kaadoin lattianpesuainepullon ja se sisältö valui suoraan viemäriin. Että koville otti mutta kaikki oli sen arvoista ja tiesin, ettei nömö jöö viimeisiksi vaan töstö kaikki alkaa.
Takaisin R-pentueen sivulle